Tänään teimme koirien kanssa retken kasvimaalle. Savinen ja kurainen aarinpalsta meitä siellä odotti. Viime syksynä kärräsin sinne ison kasan lehtiä pihalta ja kastemadot ovat hoitaneet homman kotiin, kiitos lierot.Sitten rakas ystävämme myyrä myyränen. Kasvimaa on ainakin möyhennetty herran/rouvan toimesta liiankin hyvin kun astuessaan saattaa nilkkaa myöden tipahtaa alaspäin. Samainen otus on myös syönyt kaikki 10l tammerterhoja jotka majailivat hevoskastanjoiden siementen kanssa lehtikasan alla kylmäkäsittelyssä.
Sen sijaan valeistuksessa olleet maatilaiskantaa olevat raparperin juurakot kasvavat ja puskevat jo lehtiä esille. Hieno juttu!
Myös mansikkamaa oli kokenut kovia ja nyt odottelenkin viimeisten lumien sulamista ja maanpinnan kuivamista, että pääsen tarkastamaan lopulliset vahingot. Syyllisenä pidän jänistä ja myyrää.
Kasvihuoneessa ruohosipuli kasvaa ja muita kasveja odottelen innolla, että kuka on selvinnyt talvesta ruukussa.
Tallilta raahasin mukanani muutaman ympärillisen ponin parasta lantaa ja kylvölaatikoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti