Täällä taas pitkän tauon jälkeen. Postilaatikkoon kolahti muutama viikko takaperin Glorian Ruoka&Viini-lehti jossa oli pitkä juttu maatiaisista ja lähiruuasta. Hienoa! Samassa innostuksen puuskassa kävin hakemassa pitkään himoitsemani Christel Lindgrenin kirjoittaman kirjan Kiehuu! Uusi suomalainen keittiö. Ei voi muuta kuin kehua tuota kirjaa. Hienoja ideoita, kuvia ja juttuja.
Sitten siihen otsikon aiheeseen eli maatiaisiin ja lähiruokaan. Maatiaisten kannatus on ollut viimeiset hetket kovassa nousussa mikä on todella hienoa. Itse haaveilen maatiasikanojen lisäksi myös ahvenanmaanlampaista/suomenlampaan jaalalaisesta kannasta. Saa nähdä tuoko kevät meille muutaman uuden ja sitä myöden myös itsekasvatetut karitsapaistit pöytään. Toki pihaamme voisi koristaa myös lypsettävä suomenvuohi tai lapinlehmä/kyyttö. Mutta kaikki aikanaan.
Sen ainakin tiedän,että kasvimaalla ja huoneessa kasvaa tänä vuonna maa-artisokkaa,ryvässipulia ja kaskinaurista. Mahdollisuuksien mukaan myös erilaisia kotimaisia perunalajikkeita kuten lapin puikula(joka taitaa olla meillä pelkkä puikula),kainuun musta ja lemin punane.Mikäli tiedät mistä kyseisiä perunoita voisi saada ostettua,laitappa kommenttia tulemaan!
Keväällä oman parsamaan puutteessa käyn paikallisessa k-supermarketissa saalistamassa. Mikään ei voita paikallista vihreää tankoparsaa voisulan ja ehkäpä paistetun pekonen kera. Lisäksi kun kaupan tiski tarjoaa salaatteja,tomaattia,kurkkua ja muita paikallisten tuottajien herkkuja(lähes ympärivuoden) niin ei ole ihme,että auto kääntyy tämän kaupan parkkipaikalle eikä naapurikauppaan bonuksista huolimatta.
Omalla pienellä taimiosastolla chilit,paprikat ja munakoisot kasvavat kissan kovasta käsittelystä huolimatta. Minä kun valitsin kasvupaikaksi juuri SEN pöydän missä armas kissaherra haluaa katsella lintuja. Ei voi muuta todeta kuin,että olimpa tyhmä:) Viedä nyt arvoisan kissakuninkaan katselupaikka ja pilata se kaiken maailman multaisilla kipoilla. Toki olen lohduttanut,että ei tämä kauaa kestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti